Vitutus ei ole tunne. Kuulemma. Ystäväni, joka työskentelee mielenterveysalalla kertoi tämän. Vitutus on sekundääritunne, jonka taustalla on aina jokin primääritunne, kuten ahdistus tai pelko. Arkielämässä hetkellinen vitutus ei tarvinne syvällisempää analysointia, mutta jos vitutus muuttuu krooniseksi, itsetutkiskelu lienee paikallaan.

Itsetutkiminen ei onnistu ilman rehellisyyttä. Itselle, ei muille. Olen aina ollut rehellinen. Jopa pelottavuuteen asti. Onnistun myös usein loukkaamaan toisia liialla rehellisyydellä. Itselle valehtelu sen sijaan sujuu loistavasti. Helpompi vakuuttaa itselleen, ettei tarvitse mitään, kuin myöntää olevansa ihan yhtä heikko ja haavoittuva kuin kaikki muutkin. Jos vakuutan itseni siitä, etten tarvitse rakkautta, en pety kun sitä ei kuulu. En tarvitse läheisyyttä, vihaan romantiikkaa ja lässyttäminen saa minut voimaan pahoin. Mieleni on vakuutettu ja turvassa.

Alitajuntaa en pysty huijaamaan. Siellä asuu se viheliäinen olento, joka ei anna periksi. Ei kuuntele, kun sille huutaa vaan huutaa kaksinverroin lujempaa. Alitajunta sekoittaa pään. Se kaipaa rakkautta, läheisyyttä, hyväksyntää ja arvostusta. Se ei sokaistu mielen propagandasta vaan nousee barrikadeille ja vaatii oikeutta. Se perkele ei suostu olemaan hiljaa. Ja kun tälläinen perussuomalainen jääräpää ei suostu kuuntelemaan, se ottaa järeät aseet käyttöön. Iskee vyön alle ja lujaa. Ai jumalauta että sattuu. Sitä taipuu kaksinkerroin itkemään lattialle ja huutaa armoa. "Tunnustan! Minä olen heikko ja tarvitsen sinua. Tahdon että minua rakastetaan!" Noin, alitatajunta hymyilee omahyväisenä ja pyyhkii käsiään yhteen. Koville otti, mutta voittaja on selvillä.

Häviäjä makaa lattialla edelleen hämmentyneenä. Mitä tuli sanottua? Voinko vielä perua tämän? Mitä nyt? Ihan yhtä hämmentyneenä, vieressä istuu se keski-ikäinen. Miettii onko tämä joku uusi juoni. Salakavala yritys käyttää kyyneliä aseena. Ei, ei näytä siltä. Kärsii oikeasti. Istuu lattialle ja ottaa syliin. Tekee sen mihin uhkailu, huutaminen ja viha ei saanut häntä taipumaan. Rehellisyys sai.

Ei, en hävinnyt sittenkään. Voitin. Itseni.