Erilaisilla nimeltämainitsemattomilla keskustelupalstoilla (Vauva) on usein kirjoituksia liittyen eroon. Erota vai ei? En uskalla erota? Mies sitä ja mies tätä... Jätän lausumatta ääneen arvioni kyseisten ihmisten älykkyydestä liittyen siihen, onko palsta oikea paikka miettiä suhdetta, jonka ulottuvuuksia taivaineen ja helvetteineen on miljoonia. Asioita kannattaa arvottaa itselleen. Unohdamme liian helposti sen mitä meillä on, kun elämä heittelee ja arki on raskasta.

Mieheni kanssa olemme eronneet. Usein. Menimme niinkin pitkälle että kannoin tavarani uuteen osoitteeseen ja aloittelin uutta elämää. Meiltä ja minulta meni kauan ymmärtää ja erotella asiat, jotka parisuhteessa ja miehessä ovat vikana asioista, jotka olivat vinksallaan minussa. Syytin pitkään miestä ongelmista ja pahasta olosta, johon hän oli syytön. Mies koki itsensä riittämättömäksi. Meitä auttoivat rehellisen ja sanon REHELLISEN keskustelun jälkeen myös Väestöliiton sivuilla olevat parisuhdekurssit. Vuosien jälkeen tajusimme toistaneemme negatiivista kehää uudelleen ja uudelleen. Se mitä minä olin pitänyt rakentavana keskusteluna, ei sitä ollutkaan. Miehet eivät myöskään edelleenkään osaa lukea ajatuksia. Ne pitää vääntää rautalangasta. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että mieheni ei millään pysy ajatuksen juoksussani mukana ja yrittäessään arvata pahan oloni syytä, hän on yhtä kaukana oikeasta kuin aurinko kuusta.

Vikoja on molemmissa luultavasti enemmän kuin perusmallin Opelissa. Ja joskus miehet eivät vain tajua. Masennusdiagnoosin saatuani mies yritti kai omasta mielestään auttaa. Hän kertoi lukeneensa jostain artikkelin siitä, kuinka itsetyydytys ehkäisee masennusta. Käännyin hitaasti katsomaan miestä ja räpyttelin muutaman kerran yrittäen sisäistää kuulemaani. "Siis haluat että masturboin?" Toinen kiemurtelee "No niin, ei kai siitä haittaakaan ole?" Kysyvä katse "Ja haluat varmaan valokuvia siitä?" Miehellä liian viaton ilme naamalla "No en, mutta jos VAHINGOSSA yllättäisin, niin voisin tulla vaikka mukaan...." Se y-kromosomilla varusteltu yksilö oli varmaan miettinyt miten vittumaista masentunut vaimo on. Mutta hetkinen, voinko hyötyä siitä jotenkin.....muistelen lukeneeni Jallusta tälläisen artikkeli, täytyypä mainita asiasta.

Toinenkin asia liittyy seksiin. Toista poikaamme odottaessa raskaus toi luonnollisia haittoja seksielämäämme. Paikat kuivuivat, kipuja siellä ja täällä sen lisäksi että olo oli muutenkin tukala. Mies ratkaisi asian tilaamalla liukuvoidetta ja käsiraudat. Sinänsä asiasssa ei mitään pahaa ole, jos ei lueta mukaan raskauspahoinvointia, minkä seurauksena jopa miehen käyttämä shampoon haju oksetti, ruoasta tai juomasta puhumattakaan. Siinä sitten mietit oksennus puoliksi suussa, kun mies tiedustelee mielipidettä liukuvoiteen mausta Kaalimadon sivuilla, että maistuisiko sperma paremmalle mango-melonin vai persikan makuisen glidin kanssa..... Käsirautojen tarkoitusta en uskaltanut edes kysyä. Luultavasti mies oli ajatellut, että valittaahan se, mutta pysyypä ainakin paikallaan...suukapula oli arvatenkin hukkunut postissa.

Nämä ja muutama muu miehen tekemä arviointivirhe eivät poissulje sitä, että olen saanut maailman ihanimman miehen. Hän on jaksanut, kannustanut, tukenut, kuunnellut ja hoitanut taloutta sekä lapset silloinkun en itse siihen pystynyt. Ja jos joskus hän unohtaakin kehaista ulkonäköäni tuntien laittautumisen jälkeen (mikä todellakin nostaa veren kiehumispisteeseen) hän on silti ollut paikalla, kun olen häntä tarvinnut. Kiitos. Ja rakastan.