Lapsuudenperhe on minulle äärettömän rakas. Huolimatta siitä, ettei elämä ollut kuten Onnen päivissä. Rakastan veljiäni, äitiäni ja isääni. Edesmennyt isäpuoleni merkitsi minulle enemmän kuin koskaan ymmärsin. Myös isän uusi perhe ja sen myötä tulleet ihmiset ovat aivan erityisellä paikalla sydämessäni. Sieltä sain myös siskon, jota minulla ei koskaan ollut <3

Ystävät ovat olleet aina toinen perheeni. Enemmän heidän kuin kenenkään puoleen olen kääntynyt elämäni solmukohdissa. Olen jakanut niin hyvät kuin huonot hetkeni, väliin enemmän väliin vähemmän avoimesti heidän kanssaan. Ystäville asioista voi puhua aivan eri tasolla kuin äidille tai puolisolle. Useimmiten asiat käsitellään hyvin mustan huumorin kautta, mutta se toimii!

Kaikkea ystävyyskään ei valitettavasti kestä. Minun kohdallani kompastuskivi on ollut masennukseni. Oma henkilökohtainen helvettini, josta on tahtomattani kärsinyt myös huomattava osa läheisistäni. Ihmissuhteet ovat kaikin puolin olleet koetuksella. Olen vähällä ollut menettää lapseni, mieheni, isäni, siskoni ja äitini. Tunteita on loukattu, kyyneliä vuodatettu, anteeksi annettu ja kannettu valtavaa syyllisyyttä. Ystävät olen tieten tahtoen pitänyt pahimpien aikojen ulkopuolella. Pahimmat hetkeni, romahdukset, itkuni, huutoni ja vihani on nähnyt vain (ja valitettavasti) mies sekä lapset. Jälkimmäisten kohdalla voin kertoa etten ole asiasta erityisen ylpeä. Luultavasti lapseni tulevat tarvitsemaan tulevaisuudessa satoja tunteja terapiaa. Olen pilannut heidän lapsuuden, ja todennäköisesti myös tulevaisuuden sekä kyvyn muodostaa terveitä ihmissuhteita. Se on minun ristini.

Suurin osa ystävistäni tietävät tänä päivänä kokonaistilanteen. Ja he ovat vielä siinä. Kiitos. Osa ei kestänyt sitä ettei elämäni olekaan täydellistä. Että minussa on virheitä ja että minäkin, järkevä ihminen teen virheitä.

Masennus on sairaus joka ei eroa flunssasta. Sairastua voi kuka tahansa. Mutta kukaan, korostan KUKAAN ei päätä masentua. Kukaan ei koskaan päätä hajottaa elämäänsä ja satuttaa rakkaitaan. Sairaus muutta ihmistä ja käytöstä. Se on sairaus joka puhuu, ei itse ihminen. Masentunut ei tahdo olla vaikea tai ilkeä. Hän häpeää ja kantaa valtavaa syyllisyyttä sekä epävarmuutta sisällään. Hänen läheisensä kärsivät, mutteivat koskaan niin paljon kuin masentunut itse.

Älä tuomitse. Älä jätä yksin. Älä käännä selkääsi. Älä uhkaile tai huuda. Älä yritä ymmärtää, mutta yritä kuunnella.
Rakasta. Lohduta. Ota syliin. Ole vierellä. Näytä että välität.
Jää.